Aarrearkku

Päivät ja viikot rullaavat taas vauhdilla eteenpäin ja aamulla tajusin, että joululomaankin on enää kaksi viikkoa. Lieneekö yksi syy siihen se, ettei ainakaan koulussa ole tarvinnut kyllästyä. Uutta asiaa tulee hirmuisella tarmolla ja myönnän, että joskus väsyneenä aamulla sitä voi olla ulalla kaikesta ja meinaa koko ajan pudota kärryiltä. Välillä toki sitten putoaakin, mutta jotenkin sitä yleensä pääsee taas jutun juoneen kiinni.

Siirryimme 3DS Max:ista Maya:an ja hetken aikaa meni ennen kuin tottui muutokseen. Pikanäppäimet eivät toimineen samalla tavalla ja kaikki työkalut olivat hukassa. Ovat toki vähän vieläkin, mutta Maya on sen verran hallussa, että pystyin jotenkin työskentelemään.

Seuraavassa tehtävässä lähdimmekin jo tekemään esineitä, joissa on jokin simppeli mekanismi. Viime tehtävästä hieman viisastuneena päätin jo lyhyen aikarajankin vuoksi tehdä jotain hieman helpompaa. Melkein jopa liiankin. Tai niin ajattelin, mutta silti aika tuntui loppuvan kesken.

Tein nyt tällaisen aika yksinkertaisen aarrearkun, jonka lukkoa, kantokahvoja ja kantta voi liikuttaa. No, ei kai tämäkään nyt pöllömpi ole.

Seuraavassa tehtävässä pääseekin sitten tekemään jotain niin jännää ja kivaa ja hienoa ja kokeilemaan Mudbox:ia ja ja ja... Ei, en minä ole innoissani, mutta tätä minä olen odottanut.

PS. Ihan extrana: Kokeilkaapas googlettaa mallikuvia aarrearkkua varten hakusanalla "chest". Kyllä piti vähän repeillä.

Lennokasta

Plink. Plink. Plink.
Juuri nyt aivot välähtelee päälle ja pois eikä ajatus oikein liiku. Taitaa flunssa onnistua iskemään todella hyvään saumaan. Kivahan se on kuumeessa kantaa muutossa tavaroita ympäriinsä. No jospa onnistuisin sen nyt välttämään.

Mutta niin. Sain juuri toisen 3D-mallinnukseni siihen pisteeseen, että aion väittää sitä valmiiksi. Juuri nyt minulla ei ole voimia eikä oikeastaan aikaakaan hinkuttaa sitä tämän enempää. Eikä se kai huono ole. Ehkä?

Aiheena oli siis mallintaa jokin teollisesti tuotettu asia/esine. En millään meinannut keksiä aihetta ja melkoiset kiukun ja turhautumisen jälkeen päätin, että nyt valitsen jonkun ei-liian-haastavan aiheen. Ja minkä valitsin? Luonnollisesti hävittäjän. Mitä sitä oikein ajatteli?

No, tässä se nyt kuitenkin on kaikessa komeudessaan. Mallina käytin Starfighter-hävittäjää.

Nyt lepoa.

Ensimmäinen harjoitustehtävä

Ensimmäinen oikea 3D-projekti tuli eilen päätökseen ja tänään ihmeteltiin kaikkien teokset läpi koko luokan voimin. Tehtävänä oli mallintaa taidegalleria. Aluksi sitä oli hieman ihmeissään, sillä ympäristöt ja varsinkin rakennukset ovat aina olleet vaikeita aiheita ja tuntui, ettei niihin löytynyt oikein mikäänlaista ideaa. Pikku hiljaa kuitenkin päähän muodostui jonkinlainen kuva, jota en silti koskaan saanut luonnosteltua paperille vaan aloin suoraan mallintamaan. Ei välttämättä paras ratkaisu, mutta se toimi.

Palikkaa palikan päälle ja pikku hiljaa alkoi muodostua jotain käyttökelpoista. Sitten siirryttiin materiaaleihin ja valaistukseen. Huomasin tämän tehtävän kanssa, että tämä koulu motivoi minua aivan eri tavalla kuin mikään aikaisempi. Ennen sitä lähti heti kotiin kun siihen annettiin mahdollisuus, mutta nyt huomasin jääväni koululle työskentelemään pidemmäksi aikaa. Pari kertaa sitä saikin jo lähteä tyhjästä luokasta liikkeelle. No, ehkä se oli ihan hyvä sillä kotona en saanut mitään aikaiseksi. Toivottavasti tämä motivaatio kestäisi nyt koko opiskeluajan. Tai sitten ikä on tuonut uuden näkemyksen asioihin. Minähän olenkin jo melkoinen vanhus, köh.

3DS Max on melkoisen monipuolinen ja suuri sotku, joka aluksi vaikutti sekavalta ja hämmentävältä. Vähän kerrallaan kuitenkin alkaa ymmärtämään sen toimintaa ja ehkä sitä joskus oppii oikeasti käyttämään. Pitäisi muistaa tehdä enemmän muistiinpanoja.

Mutta siis.. Valmiista kuvasta piti tehdä kolme versiota: kaksi eri valaistustilannetta ja yksi vaihtoehtoinen kuvakulma tai yksityiskohta. Näihin minä päädyin.

Koska halusin jo heti alusta alkaen saada aikaiseksi portfolioon käypää materiaalia, päätin laittaa osaan tauluista omia töitäni ja loppuihin leikin materiaaleilla erilaisia abstrakteja kuvioita. Jotenkin tuntuu, että ihan näin sekavaa taidenäyttelyä ei monesta galleriasta löydy.

Sain näistä aika hyvää palautetta, joten vaikka en itse ole täysin tyytyväinen niin ei tämä ihan täysin metsään mennyt. :)

Tästä se lähtee

Ja niin ovat työt takana ja tällä viikolla minäkin aloitin kunnolla opiskelun. Hieman haikein ja panikoivin tuntein jätin työt taakseni ja suuntasin eteenpäin. Hieman hassultahan tämä tuntuu.

Eilen meillä oli ensimmäinen 3D-tunti ja meidät laitettiinkin heti oikeasti tekemään. Hieman sitä on ulalla tuon 3ds Max:in kanssa. Niin paljon erilaisia nappuloita ja vipuja väänneltävänä, että voi mennä hetki jos toinenkin ennen kuin sitä oppii käyttämään.

Mutta saimme jo jotain kuvamateriaaliakin aikaan. Ei toki mitään hienoa, mutta kuitenkin! Nyt haluankin jakaa kanssanne ensimmäisen 3D-työni koskaan.

Tästä siis lähdetään ylöspäin. Ainakin tästä on helppo parantaa :)

Lisäksi minua on tainnut taas syksyiseen tapaan puraista pieni käsityökärpänen. Olen virkkaillut ja nyt sitten parin vuoden tauon jälkeen aloin tekemään pieniä jääkarhuja. Tein näitä muistaakseni jouluna 2012 koulun joulumyyjäisiin ja nyt innostuin uudelleen. : ) Nämä pikkuiset etsivät nyt uutta kotia.

Niin väsynyttä

Hyvä päivitysputki näemmä katkesi juuri kun olisi ollut jotain, mistä kirjoittaa. Ja nytkin on niin väsynyt, että ei taida saada aikaan. Mutta mitäs tänne ja sinne? Koulu on alkanut joten kuten. Itse en ole juuri koululla pyörinyt, koska alku nyt on mitä on ja olen hyväksilukenut osan kursseista.  Oikeastaan minulla on vain yksi (turha!!!) kurssi ennen kuin pääsemme asiaan eli 3D:n pariin. Ja täytyy sanoa, että tämä kurssi on melkoinen motivaationtappaja. No, kohta se on ohi. Töissä ajattelin olla vielä muutaman viikon ja sitten siirryn kokonaan opiskelijaksi. Tällä kertaa ihan oikeaksi, koska tilasin ihan haalaritkin! Saa nähdä onko niillä mitään käyttöä : )

Kuvamateriaaliakin on tässä kertynyt jonkin verran, mutta laitetaan nyt vain osa tähän. Heti koulun alkuun laitoimmekin koulukavereiden kanssa pystyyn luonnosryhmän, jossa heitellään aiheita ja sitten piirretään niistä melko nopeita luonnoksia. Alla mitä olen saanut aikaan.¨

Nuo haasteet ovat kyllä hauskoja ja hyödyllisiä sillä niiden ansiosta tulee jopa piirrettyä jotain, jonka pitäisi noin periaatteessa kestää vähän katseita. No... Siitä voi sitten olla erimieltä, että ovatko nämäkään sellaisia.

Tänään päätin hieman speedpainatata ihan vain koska oli aikaa. Melkoista suttuahan siitä tuli, mutta oli ihan hauskaa vain antaa digitaalisen siveltimen piirtää viivoja ristiin ja rastiin.

PS. Miusta tuntuu, että tää blogi sössii kuvien värejä.

Puna-apilat

Ensimmäinen kesälomajakso lähestyy ikävästi loppuaan. Olen kuitenkin yrittänyt nauttia ja unohtaa maanantaina alkavan stressin. Sillä välin onkin hyvä ujuttaa taas kesää maalauksiin. Harvemmin tulee maalattua tunnistettavia kasveja, mutta pakko myöntää, että se oli yllättävän hauskaa. Tosin se tunnistettavuus-osa on taas vähän niin ja näin : )

-Beautiful times, 2014

Vuosipäiviä ja lisää lintusia

Meinasin jo viettää koko kesäloman rentoillen kotona, mutta tuli sitä sentään käytyä Tallinnassa. Pari päivää kävelimme ja pyöräilimme ympäri kaupunkia. Jalat ovat totaalisen tohjona ja laukut painoivat kotimatkalla aivan liikaa, mutta pakko sanoa, että oli ihan huippureissu. Se oli aika lyhyt, mutta sitäkin hauskempi. : )

Kesälle sattuu paljon vuosipäiviäkin. Minulla ja minun rakkaimmallani oli vasta ensimmäinen vuosipäivä, mutta tänään omat vanhempani ovat olleet 30 vuotta naimisissa. Hurja lukemahan se on kun itselläni ei ole vielä edes niin montaa vuotta elettynä.

Halusin onnitella noita kahta vanhusta ja tein tämän korin heille. Linnut tuntuvat nyt ujuttuvan näihin kortteihin. : )

Helle

No nyt kesä on juuri sitä mitä pitääkin! Hyvin vaihtui sää juuri lomaksi : ) Kerrankin siis hyvä tuuri sen suhteen. Välillä tosin meinaa olla liiankin kuuma niin mielellään vetäytyy joksikin aikaa sisälle, vaikka pakko sanoa, että ei täälläkään tarvitse palella.

Ja juuri kun olisi aikaa piirtäminen tökkii. Kaivoin siis tämänkin jo kauan sitten aloitetun työn ja väkersin sen loppuun. Tämä työ on ollut kyllä hankala, enkä vieläkään tiedä, olenko siihen tyytyväinen.

- Goddess of the Sun, 2014

Värimaailmakin heitteli ees ja taas, mutta päädyin nyt kesäiseen ja helteiseen. Nyt taas nauttimaan auringosta. : )

Kesäloma osa 1

Nyt sitä ollaan sitten ekaa kertaa palkallisella kesälomalla! Aika hassua. Ompahan paljon omaa aikaa ja yritän käyttää siitä mahdollisimman paljon piirtämiseen ja itseni kehittämiseen. Olenkin tässä aloittanut sen jo peräti kahden työn voimin. Ja taas tarjoan noita harvinaisia vaihekuviakin niin näette miten outo minun prosessini on : D

Ja tässä sitten lopputulos:

-Icy Explosion, 2014

Efekteillä leikkiminen on hauskaa ja Photoshopilla on jännää kokeilla kaikenlaisia uusia säätöjä. Näitä kokeiluja varmaan tullaan näkemään vielä tulevaisuudessakin.

Tänäänkin minulla oli hieman luppoaikaa joten tein speed painting:ina Kikioh:in Skyrim-hahmon Kaeleenin.

Paljon liskoja nyt. Saa nähdä, mitä sitä seuraavaksi keksii.

Pääsykokeissa syntyneet

Täytyy myöntää, että en vieläkää täysin tajua päässeeni sisään. Vaikeaa kuvitella opiskelevansa taas nyt kun ollut yli vuoden töissä. Mutta motivaatio ja into ovat kyllä kovat. Haluaisin nopeasti opettelemaan 3D:tä ja tekemään mielenkiintoisia projekteja. Uteliaisuus myös alkaa vallata mielen. Minkälaisia persoonia muut valitut ovat? Mukavaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Melkein ainakin lupasin, että jaan nämä pääsykoetehtävät jos pääsen sisään. Ajattelin nyt sitten jakaa nämä kun mielenkiintoa löytyi. En voi sanoa olevani näistä vieläkään täysin ylpeä, mutta ne siivittivät minut sisään, joten kai minun pitäisi olla. Näitä katsellessa kyllä melkein taas tuntee sen paineen, joka jytisi päässä pääsykokeissa istuessa.

Pahoittelen vielä kuvanlaatua ja huonosti onnistuneita rajauksia. Räpsäisin nämä kuvat nopeasti kännykällä. Eiköhän näistä ainakin idea selviä.

Ensimmäinen päivä

Tehtävä 1

Eli ensimmäisessä tehtävässä piti kehittää erikokoisista ja -värisistä palikoista muodostuva lelusarja ja suunnitella siihen kaksi erilaista hahmoa. Omat luomukseni olivat jonkinlainen lohikäärme ja avaruus-grumpy cat (tai se siitä tulee lähinnä mieleen).

Tehtävä 2

Toisessa tehtävässä piti tehdä toisesta hahmosta kokoamisohjeet yläviistosta. Tuo lohikäärmehahmo olisi ollut kivempi, mutta rajallisen ajan takia päädyin kuitenkin kissaan.

Toinen päivä

Toisena päivänä olikin vain yksi iso tehtävä ja haastattelu (joka minusta meni miten meni, mutta ilmeisesti minua ei pidetty hulluna). Tämän päivän tehtävässä siis piti tehdä 6-8 kuvan sarja alkuanimaatiosta, jossa hahmot tulevat tanssimaan aukiolle sademetsässä.

Nämä kuvat ovat häpeällisen huonoja ja ekasta ruudusta rajautui pois iso osa. Alempi kuvakin on hienosti koottu kahdesta eri kuvasta :/ Koittakaa kestää.

Moni ei tainnut ottaa omista töistään kuvia muistoksi. Harmillista. Itse olisin mielelläni nähnyt, mitä muut saivat aikaan : )

Epäuskoinen innostus

Ei vaan voi olla totta! Pulssi hakkaa tuhatta ja sataa ja keskittymiskyky pamahti täyteen nollaan.

Minä pääsin Metropoliaan!

Oh my god.

Ei tätä voi oikein tajuta ollenkaan. Huh. Ensi syksyllä aloitetaan siis tosissaan matka kohti unelmia ja uutta tulevaisuutta!

Nyt pitää rauhoittua ja hengitellä syvään ennen kuin lähtee taju. Onnea muillekin paikan saaneille! Nähdään elokuussa ; )

Hop hop!

Perrrrrrrrjantai. Perjantai 27.6.2014 noin tarkemmin sanoen. Enää viikonlopun yli ja voi oikeasti alkaa odottamaan niitä tuloksia. Saa nähdä miten kynnet säästyvät hampailta nämä pari päivää. Voi toki olla, että sitä osaa keskittyä johonkin ihan muuhun kuin stressaamiseen (mutta kun kyse on minusta niin...).

Sitä on myös mietiskellyt, että mitäs sitten jos sieltä hylsy kolahtaa postiluukusta alas. No, ei siinä kai mitään sen kummempia sitten. Elämä jatkuu ja onhan minulla töitä, mutta yksi ovi kolahtaa kiinni ja yksi mahdollinen polku kohti unelmia katoaa ainakin hetkeksi. Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja ja niitä varmaan sitten alan taas etsimäänkin jos näin käy. No ehkä stressaan ja murehdin liian aikaisin.

Pakko myöntää, että vaikka peliala vetää kovasti puoleensa ja Metropolia olisi yksi polku sitä kohti, niin silti ajatus opiskelusta hieman häiritsee. Kun ajattelee, että olen opiskellut n. 16 vuotta elämästäni niin uudet kolme tai neljä vuotta tuntuvat aika painavilta. Olen nyt ollut työelämässä hieman yli vuoden ja onhan se erilaista. Ei tarvitse kituuttaa rahatilanteen kanssa jatkuvasti, kun lähteen töistä klo 16 niin ei tarvitse palata työjuttuihin ennen seuraavaa aamua ja lomailusta jopa maksetaan. Mutta myönnän, että on opiskelussakin puolensa ja opiskeluaika oli mukavaa aikaa kaikesta kituuttamisesta ja työmäärästä huolimatta. Sai uusia ystäviäkin ja itselleni kuten monille muillekin AMK:n aloitus oli se oikea itsenäistymisen hetki. Sitä muutti omilleen uuteen kaupunkiin ja lensi viimein pois pesästä. Se oli hyvin jännää aikaa.

Mutta mitä jos posti tuokin hyväksynnän? Tietysti otan paikan vastaan sehän on selvää. Haluaisin keskittyä opiskeluun täysillä ja tankata kunnolla kaiken mahdollisen tiedon ja taidon itseeni. Siksi osa-aikaisesti töissä käyminen olisi huono vaihtoehto, vaikka se lisätuloja toisikin. Itselläni ei ainakaan riittäisi voimat käydä 8-16 koulussa ja siitä vaikka 17-21 kaupan kassalla (ei sillä että moiseen hommaan edes sopisin). Koulukin varmasti toisi runsaasti tekemistä myös illoiksi.

Huomaan jääväni taas pohdiskelemaan asiaa, jota minun pitäisi tahkoa kunnolla vasta tuloksien tultua, mutta minkäs teet. Liian pohtiva pää ei osaa levätä. : )

Mutta nyt hop hop perjantain pariin ja odottamaan, mitä viikonlopulla on tarjottavana. Ja mielialaa voi hilata korkeammalle, sillä enää ensi viikko ja sitten minulla alkaa ensimmäinen maksettu kesäloma koskaan! Jei! : )

Loppuun vielä Hopis (tätä nimeä pitää vielä miettiä) hyppelemässä ja olemassa apina.

Ystävämme Ärr ja Mur

Tiedättehän ne aamut (ja oikeastaan joskus myös päivät ja illat) kun kaikki vain tuntuu menevän pieleen ja kiukuttaa, vaikka ei olisi mitään järkevää syytäkään. Monesti tuo ärtymys alkaa jo ensimmäisestä herätyskellon pirteästä piipahduksesta, johon haluaisi reagoida viskaamalla koko laitoksen kaaressa seinään.

Itselleni sattui juuri tälläinen aamu taas kohdalle ja syynä lienee vain se suuri väsymys, joka on toki osittain ihan itseaiheutettua. Ehkä sitä sitten joskus oppii menemään ajoissa nukkumaan. Tai sitten ei. Asiaa ei toki helpota se, että väsyneenä mikään ei tunnu onnistuvan ja sekös alkaa kiukuttamaan entistä enemmän. Ripsiväri tippuu ihan kiusallaan pesukoneen taakse pyytäen seurakseen myös muutaman meikkipussikämppiksensä. Pesuhuoneen lattia on märkä ja sukat päättävät olla avuliaita ja imaisevat mokomat roiskeet itseensä. Pieniä, mutta ai että niin kiukuttavia asioita.

Lapsille puhutaan ilkeästä Känkkäränkkä -noidasta joka tulee käymään ja saa aikaan kiukkua ja huutoa. Mutta koska Känkkäränkkä on niin pieni, ettei sitä vanhemmiten pysty enää näkemään, on onni, että meillä aikuisilla on tuolle ilkimykselle jopa kaksi vastinetta ja nämä ovat Ärr ja Mur. Nuo kaksi pientä pirulaista pyrkivät pilaamaan koko päivän. Joskus ne onnistuu hätistelemään takaisin piiloihinsa joskus taas ei.

Joskus kiukku piirtyy kynän mukana paperille ja sellaisen session tuloksena syntyi tämä piirros.

- One of those days, 2014

P.S. Have a good day.

Pikkulinnut

No täytyy myöntää, ettei Suomen kesä näyttäytynyt kauneimmillaan edes juhannuksena. No onneksi aattona sentään saatiin olla ilman sadetta. Seuraavana päivänä sitä sitten taas riittikin. Mutta hienoa, että sää on kamala niin ompa meillä suomalaisillakin jotain small talkin aihetta.

Koska juhannuksena juhlistettiin siinä samalla siskoni häitä niin piti sitä korttikin tehdä. Hieman nopeasti tehty maalaushan se on, mutta yllättävää kyllä itsekin pidin siitä. Pitäisi tehdä jotain tällaista hieman erilaista useamminkin.

Fursona on kirosana?

Fursona, alter ego, avatar. Rakkaalla lapsella lienee monta nimeä. Ja mistä on taas puhe? Mm. DeviantART:issa eli taideyhteisösivustolla, jolla itsekin olen aktiivinen, esiintyy paljon erilaisia hahmoja, joiden käytäjät sanovat esittävän, kuvaavan tai symboloivan netissä ja töissään itseään.

Fursonat ovat eläinhahmoja, joiden lajeissa susi, koira, leijona ja kissa lienevät suosituimmat. Fursona nimenä tuntuu tosin olevan monille kirosana eikä oman hahmon myönnetä olevan sellainen. Miksi? Minusta sanaleikki tuossa on hauska ja vaikka tuosta termistä on yritetty DArtissa tehdäkin jotenkin nolo niin empä nyt anna sen itseäni haitata.

Itsellänikin on ollut aikoinaan useampikin fursona, mutta yksikään niistä ei kuitenkaan jäänyt käyttöön. Yksi syy lienee, että pidän liian monista asioista ja en ole millään osannut päättää edes mitä lajia oma fursonani olisi. Siksi kerran loin tämän sekasikiön:

Tämä hahmo on hieman hassu, mutta vaikka sillä on ikää jo viisi vuotta pidän siitä silti edelleen. Tässähän yhdistyvät hienosti ainakin susi, tiikeri ja lohikäärme.

Vaikka tämä olikin ihan hauskannäköinen tapaus, en koskaan ole piirtänyt siitä kuin vain tämän yhden kuvan. Siellä se edelleen roikkuu DeviantART- sivullani ja katsoo nyt josko olisi aika laittaa se viimein vaihtoon.

Olisihan minulla sille jo korvaava tapauskin olemassa. Viimein kehittelin omaa fursonaani ja sain jotain aikaankin. Huomasinpa, että ei siitä tullut taaskaan minkään tietyn lajin edustajaa, mutta lajit ovat muuttuneet. Tämä pikkuinen on jonkinlainen ketun ja apinan risteytys. Tai jotain... Kutsumanimi on vielä vähän hakusessa. En tiedä aionko käyttää siitä nimeä Korento vai mitä. DeviantART:issa käytän nimeä Hopeakorento ja siitä käytetään mm. nimiä Hops ja Hopis. Hmm.

No ainakin värimaailma on mennyt hillitympään suuntaan.

Ketuttaako

Piiiiitkästä odotuksesta ja jännittämisestä on mennyt n. 1/3, joten jännättävää riittää vieläkin. Itse olen kyllä pyrkinyt vain olemaan ajattelematta koko juttua ja se toimiikin (ainakin välillä). Tosin itselläni on muutakin odotettavaa, sillä heinäkuussa minulla on ensimmäinen palkallinen kesäloma ikinä. Hyvin jännä. Ei sillä, että minulla mitään suurempia suunnitelmia olisi. Luultavasti yritän ainakin piirtää paljon ja säiden salliessa vähän nauttia auringostakin.

Ristiriitaista toki sekin, että haluaisi pian saada tulokset tietoon ja päästä lomille, mutta toisaalta taas ei haluaisi, että kesäkuu loppuu niin pian.

Minulla selvästikin on piirtämisen kanssa kausi, jolla saa kyllä paljon aikaan, mutta ei mitään valmiiksi asti. Ompahan paljon töitä, joita voi rustailla loppuun kun tylsyys tai inspis iskee. Välillä jos menee aivot ja luovuus solmuun niin pitää vähän revitellä ja leikkiä. Alla on tästä yksi esimerkki.

Eihän tässä ole mitään sen suurempaa ideaa tai muutakaan hienoa, mutta ainakin oli hauskaa vähän revitellä Photarilla ja testailla efektejä.

Ranne turtana takaisin arkeen

No niin ne Metropolia 3D-pääsykokeet sitten olivat ja menivät. Kaksi päivää menivät todella nopeasti ja tehtävää todellakin riitti. Ehkä melkein liikaakin. Ensimmäinen haaste tuli eteen jo ennen kuin pääsi koululle asti. Juna-aseman leheisyydessä tuntui olevan paikka jos toinenkin remontissa ja sai hieman etsiskellä, että mistäs välistä sitä pääsisi livahtamaan oikeaan suuntaan. Muut pääsykokelaiset tunnisti hyvin katukuvasta suurien lehtiöiden ja taidetarvikekassien perusteella. Tietysti monilla oli myös sama jännittynyt ja eksynyt ilme kuin itsellänikin. Perille päästiin reippaasti etuajassa, joten sitä ehti kivasti keräämään paniikkia istuessaan audiotoriossa odottamassa infon alkua.

Infossa sitten heiteltiinkin melkoisia lukuja. Melkein 300 hakijaa, joista 66 pääsi pääsykokeisiin ja näistä vain alle parikymmentä onnekasta saisi opiskelupaikan. Oliko kukaan muu hieman hämmentynyt, sillä Metropolian sivuilla ilmoitettiin hakupaikoiksi lähes 60? Olikohan kyseessä kaikkien viestinnän alojen opiskelupaikat yhteensä? Itsekin silloin ihmettelin tuota suurta lukua, mutta ilmeisesti se oli kuin olikin virheellinen.

Sitten sitä päästiinkin asiaan. Ensimmäisenä päivänä annettiin tehtäväksi peräti kaksi tehtävää. Ensimmäinen ajatus taisi olla: "Tämä kaikkiko pitäisi ehtiä tekemään???" Piti keksiä innovatiivinen palikkasarja ja kehittää siitä vielä kaksi hahmoa ja tehdä niistä A3-kokoinen kuva?? Ja ei se edes riittänyt. Lisäksi piti tehdä toisesta hahmosta vielä kokoamisohjekin. Paniikki alkoi kivasti kutitella selkäpiitä, mutta ei kun kynä paperille ja piirtämään. Ihme kyllä aika riitti. En voi sanoa olleeni täysi tyytyväinen lopputuloksiin, mutta eivät ne kai nyt täysin huonotkaan olleet. Olen aika hidas piirtäjä ja en todellakaan parhaassa elementissäni noin tiukilla aikarajoituksilla, mutta onnistuin.

Sitten kotiin lepäämään ja nauttimaan viimeisestä lämpimästä päivästä hetkeen. Stressaaminen olikin käynyt kunnolla voimille sillä otin jopa harvinaiset päiväunetkin.

Mutta koitos ei toki ollut ohi. Seuraava aamu koitti pian ja uusi haaste läimäisiin eteen. Ja tämä tehtävä olikin valtava. Useita hahmoja, mielikuvituksellinen ympäristö ja näistä vielä 6-8 kuvaa??? Kylmähiki nousi otsalle kun tuijotin kelloa ja mietin, miten saan tuon kaiken valmiiksi vain seitsemässä tunnissa. Onneksi inspiraatio iski nopeasti ja kynä alkoi sauhuamaan. Tajusin kuitenkin pian, että värillisiä kuvia en tulisi saamaan aikaan annetun ajan puitteissa. Mustavalkoisuus hieman harmitti, mutta ajattelin että parempi sekin kuin tökerö väritys. Olisin tietty voinut olla fiksu ja säästää aikaa pienemmillä kuvilla ja olisin toki voinut olla ahnehtimatta, sillä pääsyin lopulta tekemään kahdeksan kuvaa.

Jossain välissä piti lähteä hetkeksi haastatteluun, joka harmikseni oli kuin olikin ryhmähaastattelu, joissa en voisi sanoa viihtyväni. Hermostus kasvoi kun sitä istui jakkaralle odottamaan kysymyksiä. Tilannetta ei omalta kannaltani helpottanut lainkaan se, että jouduin vastaamaan jokaiseen kysymykseen ensimmäisenä ja näin minulle ei juuri annettu aikaa miettiä vastauksia. Toivottavasti en kuulostanut täysin typerältä...

Lopulta kaikki olikin jo ohi ja aika lopussa. Rannetta särki ja mieli oli aika tyhjä kun tuijotin päivän tuotoksia edessäni. Niiden vain olisi kelvattava. Kokosin siis kamppeeni ja poistuin paikalta.

Pääsykokeista jäi itselleni hyvin ristiriitaiset tunnelmat. Tavallaan tuntui, että kai ne menivät ihan hyvin, mutta toisaalta taas ei. No tällaista se muistaakseni oli silloin aikoinaan kun viimeksi kävin pääsykokeissa. Nyt ei auta kun odottaa. Parempi olisi varmaan vain työntää tämä nyt mielenperuikoille ja katsoa asiaa sitten kun tulokset tulevat.  Sitten joko iloitaan tai surraan.

Otin töistäni muutaman nopean kännykkäkamerakuvan, joiden laatu kyllä oli suoraan sanoen huono. En taida kuitenkaan olla valmis jakamaan tuota tuskallista aineistoa... Ainakaan vielä.

Hirmuinen on väsy. Onneksi huomenna ylimääräinen vapaa, jonka taidan viettää nukkuen. : )

Lohikäärmeitä vuodesta toiseen

Minun piti piirtää lähinnä käsin perinteisesti harjoitellakseni pääsykokeisiin, mutta kuinkas sitä taas kävi. Tietokone vaan vetää puoleensa ja sillä on niin hauskaa piirtää. Varsinkin kun sattuu olemaan tällainen efektifani. No, ehkä se tästä. On sitä tullut vuosia tehtyä kuvia perinteisinkin keinoin. Eikös se olekin kuin polkupyörällä ajaisi? Ei kai. Parin päivän päästä sitä katsotaan tuleeko siitä yhtään mitään.

Oikeastaan sitä ei jotenkin vieläkään tajua, että ne kokeet on niin lähellä. Mutta jo maanantaina sitä pitäisi huristella Metropolialle ja tehdä parhaansa. Hui.

Mutta mistä tässä nyt oikeastaa höpisen? Katso kohta alhaalta. Lohikäärmeet ovat kuuluneet omiin suosikkeihini jo aivan pienestä pitäen. Haluatteko todisteita? Katsokaa ja naurakaa : )

Löysin tämän kerran vieraillessani vanhempieni luona. Olen piirtänyt tämän ilmeisesti 5-6 -vuotiaana. Taustalle oli kirjoitettu myös hienot taustatiedot: "Tulivuori on tekemässä purkaustaan. Lohikäärmeet juovat laavaa, jotta niiden "syöksy" tulisi paremmaksi. Pekka ja Jussi lohikäärmeet.  Tulikärpänen on menossa ottamaan itselleen valoa."

Että sellainen mielikuvitus ollut. :) Toinen lapsuuden suosikki olivat hampaalliset linnut. Näistä saan kuulla vielä tänäpäivänäkin. Lisäksi saan kuulla siitä, että piirsin aina olohuoneen lattialla mahallaan näitä "piruja" ja höpisin itsekseni kertoen samalla tarinaa. Itse asiassa yleensä sepitän piirtäessäni tarinoita vieläkin - en tosin ääneen.

Piirsin lohikäärmeitä paljon vielä lukiossakin, mutta sitten se vain jäi. Nyt kun pitkästä aikaa niitä alkoi piirtämään, muisti miten hauskaa se on. Ehkä näitä siis nähdään taas enemmänkin.

- Kingdom Skies, 2014

Kasvava jännitys ja angustia

Viikko on taittunut jo perjantaihin. Mitä olen tällä viikolla oppinut? Sen, että angustia on ahdistus espanjaksi. Juuri tuo molemmilla kielilla a:lla alkava sana alkaa pikku hiljaa hiipimään minunkin luokseni. Ja miksi? No pääsykokeet tietenkin. Luulin pääseväni niihin asti ja niiden yli ilman suurempaa stressiä ja panikointia, mutta ilmeisesti arvioni on mennyt taas pieleen. Toissayönä jo näin ensimmäisen unenkin aiheesta ja siinä kokeet eivät varsinaisesti menneet täysin putkeen. Tärppinä muille kokeeseen tuleville voin näin enneunen kautta sanoa, että siellä pitää mm. piirtää jokin nelijalkainen eläin. :)

Onko muilla jo jännitystä ilmassa? Varmasti monilla muillakin pääsykokeet ovat pian edessä oli ala mikä hyvänsä.

Itse olen viimeksi hakenut kouluun viisi vuotta sitten (onko siitä oikeasti niin kauan?!). Silloin kävin läpi kahdet eri pääsykokeet: Kuopiossa ja Rovaniemellä. Kuopiossa annoin kaikkeni ja yritin tosissani, vaikka aika loppuikin melkein jokaisen tehtävän kohdalla kesken. Silti ihme kyllä pääsin sisään ihan hyvien pisteiden voimin. Rovaniemi taas... Olisin hyvin mieluusti jättänyt ne kokonaan väliin. Mikä ihmeen aivohärö sai ylipäätään sinne hakemaan? Matka oli kovin pitkä ja tiesin jo junasta astuessani, että en koskaan haluaisi siellä asua (ei mitenkään pahalla rovaniemeläiset, olen vain etelämmän asukki). Siksi vedinkin kokeet aika vasemmalla kädellä ja pieleenhän ne menivät. Tosin sain täydet pisteet tehtävästä, johon käytin 30-60 min ja olin asiasta hieman huvittunut.

Nämä seuraavat pääsykokeet taas aionkin ottaa hyvinkin tosissani. Pitää vain yrittää olla tyrimättä liiallisen stressaamisen vuoksi. Pidetään vaan kaikki peukut ja varpaat pystyssä. Ehkä se menee ihan hyvin

Lopuksi hieman suttuextraa. Pixlr on hauska lelu. Empä ollut ihan äsken Macbookin touchpadillä piirtänytkään.

Pehmeää ja pörröistä

Laittelen tässä blogin ulkoasua vähän uusiksi ja enemmän oman näköiseksi. Tuo edellinen pohja oli myös vähän huono ja sekava, joten vaihdoin sen simppelimpään. Älkää siis ihmetelkö jos täällä näyttää vähän oudolta. : )

Viikonloppu vilahti taas nopeasti ja aivan liian vähän tuli saatua aikaan. Huomenna taas arki koittaa ja stressi voittaa. Ugh. No onneksi sitä on saanut levättyä ja rauhoituttuakin. Tänään meillä kävi mukavia vieraita ja kävimme pitkästä aikaa jopa lenkillä! Sangen jännää. Ja jaksoin jopa juosta vähän kun joku oli toppuuttelemassa vauhtia. Itse kun en millään meinaa malttaa mennä tarpeeksi rauhallista tahtia, vaikka kunto onkin epäkunto.

Tänään on myös äitienpäivä jos joku sitä ei muistanut. Itse tein omalle äidilleni (sangen pikaisesti) pienen söpistelykortin, joka löytyy tuosta alta. Antakaa tänään äidillenne halaus. Virtuaalinenkin käy : )

Ruusuilla tanssia

No tulihan se sieltä: kutsu. Parin viikon päästä marssin siis pääsykokeisiin, suureen koitokseen, jossa katsotaan tuleeko minusta syksyllä opiskelija vai ei. Katsotaan miten käy. Kutsu oli sangen vähäsanainen ja lyhyt. Mitään ei kerrottu siitä, millaiset kokeet oikeastaa ovat. Tehtäviä ja haastattelu tietty, mutta millaiset ne ovat? Jos haastattelu on ryhmähaastattelu niin voi olla, että hieman voi jossain vaiheessa jännittää. Tai no... Jännittää se varmasti joka tapauksessa.

Noihin kokeisiin ei varmaankaan voi valmistautua muuten kuin piirtämällä. Siksipä minä piirrän. Harvemmin otan minkäänlaisia vaihekuvia töistäni, mutta tein pienen poikkeuksen alla olevan "Uhrilahja" -piirroksen kanssa. Tämä on siitäkin harvinainen työ, että yleensä tulee harvemmin piirrettyä täysin ilman minkäänlaista luonnosta. Ihan mielenkiintoista.

Ja sitten lopullinen versio. Itselleni tämä tuo ehkä vähän mieleen tatuoinnin.

Kevätkatsaus

Odottaminen on tuskaista ja hidasta, mutta jos sen onnistuu unohtamaan huomaa taas, että aika ryntää harppauksin eteenpäin ja kohta horisontissa siintää jo kesä. Ei mene enää kovin kauaa kun puihin poksahtaa lehdetkin. Ihanaa kyllä kun sai ottaa kevättakin ja -kengät esille! En jaksa odottaa mekkokautta : )

Mutta se siitä. Mitä muuta on meneillään? No ainakaan pelijuttujen suhteen ei ole vielä sanottavaa. Jos sitä pääsee pääsykokeisiin niin kutsujen pitäisi tulla varmaan 2-3 viikon päästä? Ehkä? Voooi toki olla, että ei sitä tule sittenkään. No, katsoo nyt.

Mutta empä minä nyt ihan toimettomana sentään ole ollut. Kyllä sitä tulee piirreltyä ja suttailtua aina jotain pientä tai suurempaa. Vaikka ne aina olekaan niin jakamisenarvoisia.

En kovin usein jaa WIP-kuvia, mutta tehdään nyt poikkeus. Alta näkee nyt meneillään olevan projektin. Tekemistä on vielä paljon, mutta se etenee : ) 

Vielä paljon hiomista ja sitten vielä väritkin. No, eipä tässä ole kiire.

Paniikin loppu

Väsynyt, uupunut, helpottunut, jännittynyt. Kaikkea sitä voikin olla kerralla. Päätin hakea tässä yhteishaussa Metropolian 3D-linjalle ja tänään sain viimein ennakkotehtävät palautettua hakutoimistoon. Miksi ihmeessä noita ei voi vuonna 2014 toimittaa koululle sähköisessä muodossa? Jotenkin tuntuu, että olemme kaikessa jumahtaneet kymmenen vuoden päähän.

No, eilen illalla/yöllä sitten tein nuo loppuun ja tulostin. Oikeastaan huomenna on viimeinen palautuspäivä, mutta jääräpäisesti halusin palauttaa nuo aiemmin. Vaikka eipä se aiemmin tällä kertaa kovin kaukana siitä kuuluisasta viime hetkestä ollutkaan...

Töiden tarkoituksena siis oli suunnitella talviurheilupeliin kaksi eläinhahmoa ja tehdä pelille juliste sekä 6-8 kuvan kuvasarja sen alkuanimaatiosta. Alla näette oman näkemykseni ja sen tulokset. Olisihan noita voinut työstää vielä pari viikkoa, mutta menkööt. Nyt sitten ei auta kun odotella, tuleeko kutsu vai ei.

Tuskailua ja kiitävää aikaa

Tänään on kulunut tasan vuosi siitä kun aloitin nykyisessä työpaikassani. Aika on mennyt todella nopeasti tai oikeastaan vain kadonnut johonkin. Jos vuosi menee noin nopeasti niin mites nämä pari viikkoa, jotka minulla on enää aikaa ennakkotehtäville?

Niin mille?

Aivan, menin siis hakemaan Metropoliaan opiskelemaan. Johan tässä vuosi on ehditty työelämässä olemaankin... No katsotaan miten käy. Ennakkotehtävät ainakin kangertelevat ja pahasti. Ne ovat oikeastaan aika hauskat, mutta... No, ei vaan suju/etene. Olen aivan liian kriitinen. Ehkä pitäisi nyt vaan keskittyä saamaan ne valmiiksi.

Ja jos tässä jotain kuvamateriaalia pitkästä aikaa jakaisi niin miten olisi tämä.












Osallistuin pitkästä aikaa DeviantArtin kilpailuun. No, eihän tämä juuri pärjännyt, mutta ainakin tuli tehtyä jotain aivan erilaista.

Ajanpuute

On se edelleen kumma kun aika ei riitä mihinkään. Vuorokaudessa voisi olla vaikka 30 tuntia ja sittenkin saisi tehdä kaiken kiireellä. Liikaa tekemistä ja aivan liian vähän aikaa. Mutta ei se mitään, eipähän ole ainakaan tylsää.

Olen yrittänyt saada joka päivä jotain piirettyä, mutta aina vaan ei onnistu. Sitä tulee väsyneenä töistä kotiin niin piirtäminen tangertelee ja pahasti. Onneksi on viikonloput. Nekin voisivat toki olla pidempiä. Jospa sitä ottaisi vähän lomaa jossain vaiheessa. Viimeistään sitten kesällä.

Hassua on myös se, että ennen piirsin oikeastaan pelkästään eläimiä ja fantasiaolentoja ja taustojen teko oli yhtä tuskaa. Pikku hiljaa kuitenkin olen huomannut, että maisemienkin teko on hauskaa ja piirtoaiheisiin on yhtäkkiä ilmestynyt koneita ja muita ennen "en piirrä näitä ikinä" -listan aiheita.

Tässä nyt yksi esimerkki:

- Wasteland race, 2014

Aloitin tämän työn suttaamalla satunnaisia muotoja ristiin rastiin. Olin taas väsynyt ja turhautunut eikä mikään meinannut sujua. Sitten pikku hiljaa huomasin, että siitä sotkusta alkoikin muovautua jotain selkeämpää.

Ja sitten pieni extra:

Tämä on vain viidessä minuutissa tehty suttu, mutta päätinpä nyt jakaa sen teidänkin kanssa. : )

Vauhdilla eteenpäin

Olen aika yllättynyt, miten paljon olen saanut piirrettyä. Ei ole kovinkaan pitkä aika kun saattoi vieriä viikkoja ilman, että edes juurikaan koskin kynään. No ainakin suunta on nyt oikea. : )

Kyllästyin työskentelemään sohvalla niskat ja selkä jumissa, joten teimme keikan Ikeaan ja ylisuuri yhden hengen työpiste muuttui kahdelle sopivaksi. On tämä luksusta. Tämän ansiosta sain pitkästä aikaa paikan toiselle näytölle, joten ei tarvitse tihrustaa tältä pieneltä näytöltä.

Myönnän kyllä, että tämä viikonloppu oli aika laiskanpuoleinen ja aika hurahti kaikkeen muuhun, mutta tässä mitä sain aikaan.

- BTL 5000

Koneet ovat olleet aina minulla siellä inhottavien piirrettävien listalla ja siksi en ole niitä juuri koskaan piirtänyt. Nyt kuitenki on tarkoituskin poistua kokonaan omalta mukavuusalueelta ja kokeilla jotain uutta.

Kokeilin myös tällaista hirviöluonnostelua ja tämä siitä syntyi. Aika simppeli, mutta taidan sen jättääkin ihan luonnokseksi.

Tauko takana, inspis ja tavoitteet taivaissa

"I have a dream."
-Martin Luther King

Pitkään aikaan ei ole muistanut/ehtinyt/jaksanut tällekään blogille huomiota antaa. Myönnän toki, että ei minulla olisi moneen kuukauteen ollutkaan mitään kuvallista annettavaa tälle. Kesällä elämään astui hyvin tärkeä henkilö ja muutenkin elämä vei niin mukanaan, että puoli vuotta hurahti niin nopeasti, ettei ehtinyt edes tekemään mitään. Tuo elämän pikakelaus jatkuu toki edelleenkin, mutta ehkä nyt voin edes vähän yrittää pysähtyä ajattelemaan.

Kohta on mennyt jo vuosi siitä kun valmistuin, sain töitä ja muutin Helsinkiin. Ei sitä kyllä meinaa uskoa sitten millään. Vuosi 2013 oli melkoinen mullistusten kausi, joka myllersi elämän ihan uuteen järjestykseen. Nyt kun vuosi vaihtui, aloin miettimään taas elämäni suuntia.

Tällä hetkellä minulla on kaikki hyvin. On töitä, parisuhde ja mukava vuokra-asunto. Oikeastaan voisi sanoa, että elämä on mallillaan. Mutta koska ihminen ei tyydy koskaan mihinkään, pitää yhden unelman toteutuessa etsiä uusia ja kehittää itselleen tavoitteita. Mitäkö siis nyt haluan? Vaikka peligraafikon työ onkin kummitellut päässäni kutittavan kiehtovana asiana, työnsin sen joksikin aikaa sivuun ja keskityin muuhun elämään ja töihin. Nyt nostin asian taas esille ja aloin tarkastelemaan sitä todenteolla. Olisko se sittenkin mahdollista? Mitä se vaatisi? Pitäisikö sitä varten hakea taas opiskelemaan?

Neljän vuoden uusi opiskeluputki ei kiehdo, joten yritän etsiä toisenlaisen tien. Tällä hetkellä työstän kovasti portfoliota. Täytyy vain myöntää, että kokopäivätyö hidastaa sitä liiankin paljon. Töiden jälkeen olisi muutama tunti aikaa, mutta saattaa olla niin väsynyt, että piirtäminen on hidasta ja hankalaa. Silti yritän potkia itseäni rämpiessäni kohti tavoitettani.

Oikeastaanhan olen jo ottanut suuren loikan kohti tavoitettani sillä tällä hetkellä työstän grafiikoita erääseen mobiilipeliin. Siitä lisää myöhemmin.

Törmäsin myös jokin aika sitten netissä sellaiseen henkilöön kuin Feng Zhu. Siltä istumalta kyseisestä herrasta tuli uusi idolini. Kyseessä on todellakin taitava ja paljon kokenut henkilö, joka perusti vuonna 2009 Singaporeen FZD School of Designin. Tuohon kouluun pääseminen olisi todellinen unelmien täyttymys, mutta korkea hinta tekee siitä kovin kaukaisen ja hankalan toteuttaa.

Mutta olen viimein saanut Arnin jälkeen jotain kuvamateriaaliakin aikaiseksi. Tässä muutama esimerkki.

- Freeze, 2013

Tämä oli vain simppeli inspiksenherättelytyö. Oli mukavaa saada pitkästä aikaa jotain aikaan, vaikka tämä olikin vain nopea speedpaint.

- Golden snow, 2013

Osallistuin Deviantartissa Salapukkiin, jossa piirretään ilmoittautuneiden joukosta arvotulle ihmisille työ jostain tämän valitsemasta hahmosta. Tämän hahmon omistaa Yuitokanika.

- Christmas kiss, 2013

Koska ei tule koskaan lähetettyä joulukortteja, tein pikaisen digimaalauksen, jonka jaoin Facebookissa tuttujen iloksi.

To be continued...
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla