Epäuskoinen innostus

Ei vaan voi olla totta! Pulssi hakkaa tuhatta ja sataa ja keskittymiskyky pamahti täyteen nollaan.

Minä pääsin Metropoliaan!

Oh my god.

Ei tätä voi oikein tajuta ollenkaan. Huh. Ensi syksyllä aloitetaan siis tosissaan matka kohti unelmia ja uutta tulevaisuutta!

Nyt pitää rauhoittua ja hengitellä syvään ennen kuin lähtee taju. Onnea muillekin paikan saaneille! Nähdään elokuussa ; )

Hop hop!

Perrrrrrrrjantai. Perjantai 27.6.2014 noin tarkemmin sanoen. Enää viikonlopun yli ja voi oikeasti alkaa odottamaan niitä tuloksia. Saa nähdä miten kynnet säästyvät hampailta nämä pari päivää. Voi toki olla, että sitä osaa keskittyä johonkin ihan muuhun kuin stressaamiseen (mutta kun kyse on minusta niin...).

Sitä on myös mietiskellyt, että mitäs sitten jos sieltä hylsy kolahtaa postiluukusta alas. No, ei siinä kai mitään sen kummempia sitten. Elämä jatkuu ja onhan minulla töitä, mutta yksi ovi kolahtaa kiinni ja yksi mahdollinen polku kohti unelmia katoaa ainakin hetkeksi. Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja ja niitä varmaan sitten alan taas etsimäänkin jos näin käy. No ehkä stressaan ja murehdin liian aikaisin.

Pakko myöntää, että vaikka peliala vetää kovasti puoleensa ja Metropolia olisi yksi polku sitä kohti, niin silti ajatus opiskelusta hieman häiritsee. Kun ajattelee, että olen opiskellut n. 16 vuotta elämästäni niin uudet kolme tai neljä vuotta tuntuvat aika painavilta. Olen nyt ollut työelämässä hieman yli vuoden ja onhan se erilaista. Ei tarvitse kituuttaa rahatilanteen kanssa jatkuvasti, kun lähteen töistä klo 16 niin ei tarvitse palata työjuttuihin ennen seuraavaa aamua ja lomailusta jopa maksetaan. Mutta myönnän, että on opiskelussakin puolensa ja opiskeluaika oli mukavaa aikaa kaikesta kituuttamisesta ja työmäärästä huolimatta. Sai uusia ystäviäkin ja itselleni kuten monille muillekin AMK:n aloitus oli se oikea itsenäistymisen hetki. Sitä muutti omilleen uuteen kaupunkiin ja lensi viimein pois pesästä. Se oli hyvin jännää aikaa.

Mutta mitä jos posti tuokin hyväksynnän? Tietysti otan paikan vastaan sehän on selvää. Haluaisin keskittyä opiskeluun täysillä ja tankata kunnolla kaiken mahdollisen tiedon ja taidon itseeni. Siksi osa-aikaisesti töissä käyminen olisi huono vaihtoehto, vaikka se lisätuloja toisikin. Itselläni ei ainakaan riittäisi voimat käydä 8-16 koulussa ja siitä vaikka 17-21 kaupan kassalla (ei sillä että moiseen hommaan edes sopisin). Koulukin varmasti toisi runsaasti tekemistä myös illoiksi.

Huomaan jääväni taas pohdiskelemaan asiaa, jota minun pitäisi tahkoa kunnolla vasta tuloksien tultua, mutta minkäs teet. Liian pohtiva pää ei osaa levätä. : )

Mutta nyt hop hop perjantain pariin ja odottamaan, mitä viikonlopulla on tarjottavana. Ja mielialaa voi hilata korkeammalle, sillä enää ensi viikko ja sitten minulla alkaa ensimmäinen maksettu kesäloma koskaan! Jei! : )

Loppuun vielä Hopis (tätä nimeä pitää vielä miettiä) hyppelemässä ja olemassa apina.

Ystävämme Ärr ja Mur

Tiedättehän ne aamut (ja oikeastaan joskus myös päivät ja illat) kun kaikki vain tuntuu menevän pieleen ja kiukuttaa, vaikka ei olisi mitään järkevää syytäkään. Monesti tuo ärtymys alkaa jo ensimmäisestä herätyskellon pirteästä piipahduksesta, johon haluaisi reagoida viskaamalla koko laitoksen kaaressa seinään.

Itselleni sattui juuri tälläinen aamu taas kohdalle ja syynä lienee vain se suuri väsymys, joka on toki osittain ihan itseaiheutettua. Ehkä sitä sitten joskus oppii menemään ajoissa nukkumaan. Tai sitten ei. Asiaa ei toki helpota se, että väsyneenä mikään ei tunnu onnistuvan ja sekös alkaa kiukuttamaan entistä enemmän. Ripsiväri tippuu ihan kiusallaan pesukoneen taakse pyytäen seurakseen myös muutaman meikkipussikämppiksensä. Pesuhuoneen lattia on märkä ja sukat päättävät olla avuliaita ja imaisevat mokomat roiskeet itseensä. Pieniä, mutta ai että niin kiukuttavia asioita.

Lapsille puhutaan ilkeästä Känkkäränkkä -noidasta joka tulee käymään ja saa aikaan kiukkua ja huutoa. Mutta koska Känkkäränkkä on niin pieni, ettei sitä vanhemmiten pysty enää näkemään, on onni, että meillä aikuisilla on tuolle ilkimykselle jopa kaksi vastinetta ja nämä ovat Ärr ja Mur. Nuo kaksi pientä pirulaista pyrkivät pilaamaan koko päivän. Joskus ne onnistuu hätistelemään takaisin piiloihinsa joskus taas ei.

Joskus kiukku piirtyy kynän mukana paperille ja sellaisen session tuloksena syntyi tämä piirros.

- One of those days, 2014

P.S. Have a good day.

Pikkulinnut

No täytyy myöntää, ettei Suomen kesä näyttäytynyt kauneimmillaan edes juhannuksena. No onneksi aattona sentään saatiin olla ilman sadetta. Seuraavana päivänä sitä sitten taas riittikin. Mutta hienoa, että sää on kamala niin ompa meillä suomalaisillakin jotain small talkin aihetta.

Koska juhannuksena juhlistettiin siinä samalla siskoni häitä niin piti sitä korttikin tehdä. Hieman nopeasti tehty maalaushan se on, mutta yllättävää kyllä itsekin pidin siitä. Pitäisi tehdä jotain tällaista hieman erilaista useamminkin.

Fursona on kirosana?

Fursona, alter ego, avatar. Rakkaalla lapsella lienee monta nimeä. Ja mistä on taas puhe? Mm. DeviantART:issa eli taideyhteisösivustolla, jolla itsekin olen aktiivinen, esiintyy paljon erilaisia hahmoja, joiden käytäjät sanovat esittävän, kuvaavan tai symboloivan netissä ja töissään itseään.

Fursonat ovat eläinhahmoja, joiden lajeissa susi, koira, leijona ja kissa lienevät suosituimmat. Fursona nimenä tuntuu tosin olevan monille kirosana eikä oman hahmon myönnetä olevan sellainen. Miksi? Minusta sanaleikki tuossa on hauska ja vaikka tuosta termistä on yritetty DArtissa tehdäkin jotenkin nolo niin empä nyt anna sen itseäni haitata.

Itsellänikin on ollut aikoinaan useampikin fursona, mutta yksikään niistä ei kuitenkaan jäänyt käyttöön. Yksi syy lienee, että pidän liian monista asioista ja en ole millään osannut päättää edes mitä lajia oma fursonani olisi. Siksi kerran loin tämän sekasikiön:

Tämä hahmo on hieman hassu, mutta vaikka sillä on ikää jo viisi vuotta pidän siitä silti edelleen. Tässähän yhdistyvät hienosti ainakin susi, tiikeri ja lohikäärme.

Vaikka tämä olikin ihan hauskannäköinen tapaus, en koskaan ole piirtänyt siitä kuin vain tämän yhden kuvan. Siellä se edelleen roikkuu DeviantART- sivullani ja katsoo nyt josko olisi aika laittaa se viimein vaihtoon.

Olisihan minulla sille jo korvaava tapauskin olemassa. Viimein kehittelin omaa fursonaani ja sain jotain aikaankin. Huomasinpa, että ei siitä tullut taaskaan minkään tietyn lajin edustajaa, mutta lajit ovat muuttuneet. Tämä pikkuinen on jonkinlainen ketun ja apinan risteytys. Tai jotain... Kutsumanimi on vielä vähän hakusessa. En tiedä aionko käyttää siitä nimeä Korento vai mitä. DeviantART:issa käytän nimeä Hopeakorento ja siitä käytetään mm. nimiä Hops ja Hopis. Hmm.

No ainakin värimaailma on mennyt hillitympään suuntaan.

Ketuttaako

Piiiiitkästä odotuksesta ja jännittämisestä on mennyt n. 1/3, joten jännättävää riittää vieläkin. Itse olen kyllä pyrkinyt vain olemaan ajattelematta koko juttua ja se toimiikin (ainakin välillä). Tosin itselläni on muutakin odotettavaa, sillä heinäkuussa minulla on ensimmäinen palkallinen kesäloma ikinä. Hyvin jännä. Ei sillä, että minulla mitään suurempia suunnitelmia olisi. Luultavasti yritän ainakin piirtää paljon ja säiden salliessa vähän nauttia auringostakin.

Ristiriitaista toki sekin, että haluaisi pian saada tulokset tietoon ja päästä lomille, mutta toisaalta taas ei haluaisi, että kesäkuu loppuu niin pian.

Minulla selvästikin on piirtämisen kanssa kausi, jolla saa kyllä paljon aikaan, mutta ei mitään valmiiksi asti. Ompahan paljon töitä, joita voi rustailla loppuun kun tylsyys tai inspis iskee. Välillä jos menee aivot ja luovuus solmuun niin pitää vähän revitellä ja leikkiä. Alla on tästä yksi esimerkki.

Eihän tässä ole mitään sen suurempaa ideaa tai muutakaan hienoa, mutta ainakin oli hauskaa vähän revitellä Photarilla ja testailla efektejä.