Ystävämme Ärr ja Mur

Tiedättehän ne aamut (ja oikeastaan joskus myös päivät ja illat) kun kaikki vain tuntuu menevän pieleen ja kiukuttaa, vaikka ei olisi mitään järkevää syytäkään. Monesti tuo ärtymys alkaa jo ensimmäisestä herätyskellon pirteästä piipahduksesta, johon haluaisi reagoida viskaamalla koko laitoksen kaaressa seinään.

Itselleni sattui juuri tälläinen aamu taas kohdalle ja syynä lienee vain se suuri väsymys, joka on toki osittain ihan itseaiheutettua. Ehkä sitä sitten joskus oppii menemään ajoissa nukkumaan. Tai sitten ei. Asiaa ei toki helpota se, että väsyneenä mikään ei tunnu onnistuvan ja sekös alkaa kiukuttamaan entistä enemmän. Ripsiväri tippuu ihan kiusallaan pesukoneen taakse pyytäen seurakseen myös muutaman meikkipussikämppiksensä. Pesuhuoneen lattia on märkä ja sukat päättävät olla avuliaita ja imaisevat mokomat roiskeet itseensä. Pieniä, mutta ai että niin kiukuttavia asioita.

Lapsille puhutaan ilkeästä Känkkäränkkä -noidasta joka tulee käymään ja saa aikaan kiukkua ja huutoa. Mutta koska Känkkäränkkä on niin pieni, ettei sitä vanhemmiten pysty enää näkemään, on onni, että meillä aikuisilla on tuolle ilkimykselle jopa kaksi vastinetta ja nämä ovat Ärr ja Mur. Nuo kaksi pientä pirulaista pyrkivät pilaamaan koko päivän. Joskus ne onnistuu hätistelemään takaisin piiloihinsa joskus taas ei.

Joskus kiukku piirtyy kynän mukana paperille ja sellaisen session tuloksena syntyi tämä piirros.

- One of those days, 2014

P.S. Have a good day.