Hop hop!

Perrrrrrrrjantai. Perjantai 27.6.2014 noin tarkemmin sanoen. Enää viikonlopun yli ja voi oikeasti alkaa odottamaan niitä tuloksia. Saa nähdä miten kynnet säästyvät hampailta nämä pari päivää. Voi toki olla, että sitä osaa keskittyä johonkin ihan muuhun kuin stressaamiseen (mutta kun kyse on minusta niin...).

Sitä on myös mietiskellyt, että mitäs sitten jos sieltä hylsy kolahtaa postiluukusta alas. No, ei siinä kai mitään sen kummempia sitten. Elämä jatkuu ja onhan minulla töitä, mutta yksi ovi kolahtaa kiinni ja yksi mahdollinen polku kohti unelmia katoaa ainakin hetkeksi. Onhan niitä muitakin vaihtoehtoja ja niitä varmaan sitten alan taas etsimäänkin jos näin käy. No ehkä stressaan ja murehdin liian aikaisin.

Pakko myöntää, että vaikka peliala vetää kovasti puoleensa ja Metropolia olisi yksi polku sitä kohti, niin silti ajatus opiskelusta hieman häiritsee. Kun ajattelee, että olen opiskellut n. 16 vuotta elämästäni niin uudet kolme tai neljä vuotta tuntuvat aika painavilta. Olen nyt ollut työelämässä hieman yli vuoden ja onhan se erilaista. Ei tarvitse kituuttaa rahatilanteen kanssa jatkuvasti, kun lähteen töistä klo 16 niin ei tarvitse palata työjuttuihin ennen seuraavaa aamua ja lomailusta jopa maksetaan. Mutta myönnän, että on opiskelussakin puolensa ja opiskeluaika oli mukavaa aikaa kaikesta kituuttamisesta ja työmäärästä huolimatta. Sai uusia ystäviäkin ja itselleni kuten monille muillekin AMK:n aloitus oli se oikea itsenäistymisen hetki. Sitä muutti omilleen uuteen kaupunkiin ja lensi viimein pois pesästä. Se oli hyvin jännää aikaa.

Mutta mitä jos posti tuokin hyväksynnän? Tietysti otan paikan vastaan sehän on selvää. Haluaisin keskittyä opiskeluun täysillä ja tankata kunnolla kaiken mahdollisen tiedon ja taidon itseeni. Siksi osa-aikaisesti töissä käyminen olisi huono vaihtoehto, vaikka se lisätuloja toisikin. Itselläni ei ainakaan riittäisi voimat käydä 8-16 koulussa ja siitä vaikka 17-21 kaupan kassalla (ei sillä että moiseen hommaan edes sopisin). Koulukin varmasti toisi runsaasti tekemistä myös illoiksi.

Huomaan jääväni taas pohdiskelemaan asiaa, jota minun pitäisi tahkoa kunnolla vasta tuloksien tultua, mutta minkäs teet. Liian pohtiva pää ei osaa levätä. : )

Mutta nyt hop hop perjantain pariin ja odottamaan, mitä viikonlopulla on tarjottavana. Ja mielialaa voi hilata korkeammalle, sillä enää ensi viikko ja sitten minulla alkaa ensimmäinen maksettu kesäloma koskaan! Jei! : )

Loppuun vielä Hopis (tätä nimeä pitää vielä miettiä) hyppelemässä ja olemassa apina.