Ranne turtana takaisin arkeen

No niin ne Metropolia 3D-pääsykokeet sitten olivat ja menivät. Kaksi päivää menivät todella nopeasti ja tehtävää todellakin riitti. Ehkä melkein liikaakin. Ensimmäinen haaste tuli eteen jo ennen kuin pääsi koululle asti. Juna-aseman leheisyydessä tuntui olevan paikka jos toinenkin remontissa ja sai hieman etsiskellä, että mistäs välistä sitä pääsisi livahtamaan oikeaan suuntaan. Muut pääsykokelaiset tunnisti hyvin katukuvasta suurien lehtiöiden ja taidetarvikekassien perusteella. Tietysti monilla oli myös sama jännittynyt ja eksynyt ilme kuin itsellänikin. Perille päästiin reippaasti etuajassa, joten sitä ehti kivasti keräämään paniikkia istuessaan audiotoriossa odottamassa infon alkua.

Infossa sitten heiteltiinkin melkoisia lukuja. Melkein 300 hakijaa, joista 66 pääsi pääsykokeisiin ja näistä vain alle parikymmentä onnekasta saisi opiskelupaikan. Oliko kukaan muu hieman hämmentynyt, sillä Metropolian sivuilla ilmoitettiin hakupaikoiksi lähes 60? Olikohan kyseessä kaikkien viestinnän alojen opiskelupaikat yhteensä? Itsekin silloin ihmettelin tuota suurta lukua, mutta ilmeisesti se oli kuin olikin virheellinen.

Sitten sitä päästiinkin asiaan. Ensimmäisenä päivänä annettiin tehtäväksi peräti kaksi tehtävää. Ensimmäinen ajatus taisi olla: "Tämä kaikkiko pitäisi ehtiä tekemään???" Piti keksiä innovatiivinen palikkasarja ja kehittää siitä vielä kaksi hahmoa ja tehdä niistä A3-kokoinen kuva?? Ja ei se edes riittänyt. Lisäksi piti tehdä toisesta hahmosta vielä kokoamisohjekin. Paniikki alkoi kivasti kutitella selkäpiitä, mutta ei kun kynä paperille ja piirtämään. Ihme kyllä aika riitti. En voi sanoa olleeni täysi tyytyväinen lopputuloksiin, mutta eivät ne kai nyt täysin huonotkaan olleet. Olen aika hidas piirtäjä ja en todellakaan parhaassa elementissäni noin tiukilla aikarajoituksilla, mutta onnistuin.

Sitten kotiin lepäämään ja nauttimaan viimeisestä lämpimästä päivästä hetkeen. Stressaaminen olikin käynyt kunnolla voimille sillä otin jopa harvinaiset päiväunetkin.

Mutta koitos ei toki ollut ohi. Seuraava aamu koitti pian ja uusi haaste läimäisiin eteen. Ja tämä tehtävä olikin valtava. Useita hahmoja, mielikuvituksellinen ympäristö ja näistä vielä 6-8 kuvaa??? Kylmähiki nousi otsalle kun tuijotin kelloa ja mietin, miten saan tuon kaiken valmiiksi vain seitsemässä tunnissa. Onneksi inspiraatio iski nopeasti ja kynä alkoi sauhuamaan. Tajusin kuitenkin pian, että värillisiä kuvia en tulisi saamaan aikaan annetun ajan puitteissa. Mustavalkoisuus hieman harmitti, mutta ajattelin että parempi sekin kuin tökerö väritys. Olisin tietty voinut olla fiksu ja säästää aikaa pienemmillä kuvilla ja olisin toki voinut olla ahnehtimatta, sillä pääsyin lopulta tekemään kahdeksan kuvaa.

Jossain välissä piti lähteä hetkeksi haastatteluun, joka harmikseni oli kuin olikin ryhmähaastattelu, joissa en voisi sanoa viihtyväni. Hermostus kasvoi kun sitä istui jakkaralle odottamaan kysymyksiä. Tilannetta ei omalta kannaltani helpottanut lainkaan se, että jouduin vastaamaan jokaiseen kysymykseen ensimmäisenä ja näin minulle ei juuri annettu aikaa miettiä vastauksia. Toivottavasti en kuulostanut täysin typerältä...

Lopulta kaikki olikin jo ohi ja aika lopussa. Rannetta särki ja mieli oli aika tyhjä kun tuijotin päivän tuotoksia edessäni. Niiden vain olisi kelvattava. Kokosin siis kamppeeni ja poistuin paikalta.

Pääsykokeista jäi itselleni hyvin ristiriitaiset tunnelmat. Tavallaan tuntui, että kai ne menivät ihan hyvin, mutta toisaalta taas ei. No tällaista se muistaakseni oli silloin aikoinaan kun viimeksi kävin pääsykokeissa. Nyt ei auta kun odottaa. Parempi olisi varmaan vain työntää tämä nyt mielenperuikoille ja katsoa asiaa sitten kun tulokset tulevat.  Sitten joko iloitaan tai surraan.

Otin töistäni muutaman nopean kännykkäkamerakuvan, joiden laatu kyllä oli suoraan sanoen huono. En taida kuitenkaan olla valmis jakamaan tuota tuskallista aineistoa... Ainakaan vielä.

Hirmuinen on väsy. Onneksi huomenna ylimääräinen vapaa, jonka taidan viettää nukkuen. : )

Lohikäärmeitä vuodesta toiseen

Minun piti piirtää lähinnä käsin perinteisesti harjoitellakseni pääsykokeisiin, mutta kuinkas sitä taas kävi. Tietokone vaan vetää puoleensa ja sillä on niin hauskaa piirtää. Varsinkin kun sattuu olemaan tällainen efektifani. No, ehkä se tästä. On sitä tullut vuosia tehtyä kuvia perinteisinkin keinoin. Eikös se olekin kuin polkupyörällä ajaisi? Ei kai. Parin päivän päästä sitä katsotaan tuleeko siitä yhtään mitään.

Oikeastaan sitä ei jotenkin vieläkään tajua, että ne kokeet on niin lähellä. Mutta jo maanantaina sitä pitäisi huristella Metropolialle ja tehdä parhaansa. Hui.

Mutta mistä tässä nyt oikeastaa höpisen? Katso kohta alhaalta. Lohikäärmeet ovat kuuluneet omiin suosikkeihini jo aivan pienestä pitäen. Haluatteko todisteita? Katsokaa ja naurakaa : )

Löysin tämän kerran vieraillessani vanhempieni luona. Olen piirtänyt tämän ilmeisesti 5-6 -vuotiaana. Taustalle oli kirjoitettu myös hienot taustatiedot: "Tulivuori on tekemässä purkaustaan. Lohikäärmeet juovat laavaa, jotta niiden "syöksy" tulisi paremmaksi. Pekka ja Jussi lohikäärmeet.  Tulikärpänen on menossa ottamaan itselleen valoa."

Että sellainen mielikuvitus ollut. :) Toinen lapsuuden suosikki olivat hampaalliset linnut. Näistä saan kuulla vielä tänäpäivänäkin. Lisäksi saan kuulla siitä, että piirsin aina olohuoneen lattialla mahallaan näitä "piruja" ja höpisin itsekseni kertoen samalla tarinaa. Itse asiassa yleensä sepitän piirtäessäni tarinoita vieläkin - en tosin ääneen.

Piirsin lohikäärmeitä paljon vielä lukiossakin, mutta sitten se vain jäi. Nyt kun pitkästä aikaa niitä alkoi piirtämään, muisti miten hauskaa se on. Ehkä näitä siis nähdään taas enemmänkin.

- Kingdom Skies, 2014

Kasvava jännitys ja angustia

Viikko on taittunut jo perjantaihin. Mitä olen tällä viikolla oppinut? Sen, että angustia on ahdistus espanjaksi. Juuri tuo molemmilla kielilla a:lla alkava sana alkaa pikku hiljaa hiipimään minunkin luokseni. Ja miksi? No pääsykokeet tietenkin. Luulin pääseväni niihin asti ja niiden yli ilman suurempaa stressiä ja panikointia, mutta ilmeisesti arvioni on mennyt taas pieleen. Toissayönä jo näin ensimmäisen unenkin aiheesta ja siinä kokeet eivät varsinaisesti menneet täysin putkeen. Tärppinä muille kokeeseen tuleville voin näin enneunen kautta sanoa, että siellä pitää mm. piirtää jokin nelijalkainen eläin. :)

Onko muilla jo jännitystä ilmassa? Varmasti monilla muillakin pääsykokeet ovat pian edessä oli ala mikä hyvänsä.

Itse olen viimeksi hakenut kouluun viisi vuotta sitten (onko siitä oikeasti niin kauan?!). Silloin kävin läpi kahdet eri pääsykokeet: Kuopiossa ja Rovaniemellä. Kuopiossa annoin kaikkeni ja yritin tosissani, vaikka aika loppuikin melkein jokaisen tehtävän kohdalla kesken. Silti ihme kyllä pääsin sisään ihan hyvien pisteiden voimin. Rovaniemi taas... Olisin hyvin mieluusti jättänyt ne kokonaan väliin. Mikä ihmeen aivohärö sai ylipäätään sinne hakemaan? Matka oli kovin pitkä ja tiesin jo junasta astuessani, että en koskaan haluaisi siellä asua (ei mitenkään pahalla rovaniemeläiset, olen vain etelämmän asukki). Siksi vedinkin kokeet aika vasemmalla kädellä ja pieleenhän ne menivät. Tosin sain täydet pisteet tehtävästä, johon käytin 30-60 min ja olin asiasta hieman huvittunut.

Nämä seuraavat pääsykokeet taas aionkin ottaa hyvinkin tosissani. Pitää vain yrittää olla tyrimättä liiallisen stressaamisen vuoksi. Pidetään vaan kaikki peukut ja varpaat pystyssä. Ehkä se menee ihan hyvin

Lopuksi hieman suttuextraa. Pixlr on hauska lelu. Empä ollut ihan äsken Macbookin touchpadillä piirtänytkään.

Pehmeää ja pörröistä

Laittelen tässä blogin ulkoasua vähän uusiksi ja enemmän oman näköiseksi. Tuo edellinen pohja oli myös vähän huono ja sekava, joten vaihdoin sen simppelimpään. Älkää siis ihmetelkö jos täällä näyttää vähän oudolta. : )

Viikonloppu vilahti taas nopeasti ja aivan liian vähän tuli saatua aikaan. Huomenna taas arki koittaa ja stressi voittaa. Ugh. No onneksi sitä on saanut levättyä ja rauhoituttuakin. Tänään meillä kävi mukavia vieraita ja kävimme pitkästä aikaa jopa lenkillä! Sangen jännää. Ja jaksoin jopa juosta vähän kun joku oli toppuuttelemassa vauhtia. Itse kun en millään meinaa malttaa mennä tarpeeksi rauhallista tahtia, vaikka kunto onkin epäkunto.

Tänään on myös äitienpäivä jos joku sitä ei muistanut. Itse tein omalle äidilleni (sangen pikaisesti) pienen söpistelykortin, joka löytyy tuosta alta. Antakaa tänään äidillenne halaus. Virtuaalinenkin käy : )

Ruusuilla tanssia

No tulihan se sieltä: kutsu. Parin viikon päästä marssin siis pääsykokeisiin, suureen koitokseen, jossa katsotaan tuleeko minusta syksyllä opiskelija vai ei. Katsotaan miten käy. Kutsu oli sangen vähäsanainen ja lyhyt. Mitään ei kerrottu siitä, millaiset kokeet oikeastaa ovat. Tehtäviä ja haastattelu tietty, mutta millaiset ne ovat? Jos haastattelu on ryhmähaastattelu niin voi olla, että hieman voi jossain vaiheessa jännittää. Tai no... Jännittää se varmasti joka tapauksessa.

Noihin kokeisiin ei varmaankaan voi valmistautua muuten kuin piirtämällä. Siksipä minä piirrän. Harvemmin otan minkäänlaisia vaihekuvia töistäni, mutta tein pienen poikkeuksen alla olevan "Uhrilahja" -piirroksen kanssa. Tämä on siitäkin harvinainen työ, että yleensä tulee harvemmin piirrettyä täysin ilman minkäänlaista luonnosta. Ihan mielenkiintoista.

Ja sitten lopullinen versio. Itselleni tämä tuo ehkä vähän mieleen tatuoinnin.